Kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys

Kaupunginjohtaja Kari Karjalaisen tervehdys Kaatuneitten Omaisten ja sotaorpojen hengellisten ja kulttuuripäivien pääjuhlassa Joensuussa, Carelia-salissa, 2.10.2011

Kunnioitetut Kaatuneitten omaiset, sotalesket, sotaorvot ja koko veteraanisukupolvi! Hyvä juhlaväki!

Minulla on ilo ja kunnia sotaorvon poikana tervehtiä Teitä Joensuun kaupungin puolesta tässä tärkeässä isänmaallisessa juhlassa. Samalla haluan onnitella Pohjois-Karjalan Sotaorvot ry.tä, joka on marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4.6.2011 täyttänyt 10 vuotta ja vastannut näiden valtakunnallisten juhlien järjestelyistä. Myös yhdistyksenne julkaisema, perjantaina painosta tullut uunituore kirja ”Vaiettu suru”, joka koostuu pohjois-karjalaisten sotaorpojen elämänkohtaloista, on onnittelun ja kiitoksen arvoinen! Se on tärkeä osa tämän maakunnan ja koko Suomen itsenäisyyden ajan elävää historiaa.

Kun viime sotiemme itsenäisyystaisteluissa menetti henkensä yli 90.000 suomalaista ja sotaleskiksi jäi noin 30.000 naista ja sotaorvoiksi reilut 50.000 lasta, se ei ole voinut olla vaikuttamatta monen sukupolven elämään ja suomalaiseen identiteettiin. Itsenäisyydestämme on maksettu kova hinta. Mutta sota-ajasta ja sen jälkeisistä vuosista meillä on myös paljon hyvää opittavaa, jota tarvitaan erityisesti näinä päivinä. Vertaistuki ja lähimmäisapu oli välttämätön ja tavallaan itsestäänselvyys, jotta voitaisiin selvitä päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt se on vähintään yhtä tarpeellista ja kunnioitettavaa. Eri järjestöt ja vapaaehtoiset lähimmäispalveluiden tukijoukot tekevät mittaamattoman arvokasta työtä tässä yhteiskunnassa. On merkillepantavaa, että tuossa naapurissa, Joensuun urheilutalolla, vietetään juuri tähän samaan aikaan Vanhusten päivän valtakunnallista pääjuhlaa, jossa on otsakkeena koko viikon teema: ”Vapaaehtoisuus voimana” – ja alkulauluna ”Arvon mekin ansaitsemme”!

Nuoria tarvitaan vanhemman sukupolven rinnalle matkakumppaneiksi, niin kuin sotaorvot ovat tulleet sotaleskien ja veteraanien rinnalle työtä jatkamaan ja olemaan siltana omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa. Yhteiskunnassa kaikki tarvitsevat toinen toisiaan ja antaessaan jokainen myös saa jotakin uutta näkökulmaa ja tuoretta voimaa arjen keskelle.

Toivon sydämestäni, että myös Kaatuneitten Omaisten Liitto, joka täyttää vuonna 2015 70 vuotta, jaksaa toimia sotaleskien, sotaorpojen, kaikkien kaatuneitten omaisten ja veteraanisukupolven yhdyssiteenä ja suuntautua suunnitelmiensa mukaisesti myös kansainväliseen työhön maailmassa, jossa sodan melskeissä syntyy jatkuvasti uusia sotaorpoja ja hajonneita perheitä. Te, jos kuka tiedätte, mitä merkitsee se, ettei veljeä – tai sisarta – jätetä yksin!